Transnuorten kohtaaminen liikuntaharrastuksissa
Projekti tuotetaan yhteistyössä Väestöliiton Et Ole Yksin -toiminnan kanssa antamaan tukea nuorten liikuntatoimintaa vetäville toimijoille transnuorten kohtaamisessa sekä transvastaisten tekojen vastustamisessa.
Oletko kuullut transvastaisia kommentteja nuorilta, vanhemmilta tai muilta toimintaan osallistuvilta, etkä tiennyt miten vastata? Huolestuttaako, ettet mahdollisesti tiedä kuinka parhaiten reagoida, jos tällainen tilanne tulee vastaan työssäsi? Pohditko, kuinka kohdata transnuoria ja tehdä liikuntaharrastuksesta turvallisempi tila jokaiselle osallistujalle?
Jos toivot lisää tietoa näiden aiheiden tiimoilta, jää seuraamaan tätä sivua sekä sometilejämme! Tulemme antamaan tämän projektin aikana vastauksia usein esille nouseviin kysymyksiin, ehdotuksia toiminnan parantamiseksi, tietopaketteja sekä muita lausuntoja trans- sekä intersukupuolisten asemasta liikuntaharrastuksissa. Viestintä tulee kohdistumaan nuorten harrastustoiminnan järjestäjiin, mutta sivulla julkaistuja asioita voi hyödyntää jokainen tarpeensa mukaan.
Transfeminiinit ovat saaneet sukupuolivähemmistöistä suurimman osan huomiosta urheiluun liittyvissä uutisissa. Heihin suunnatut hyökkäykset ovat sukupuolivähemmistöistä myös usein julmimpia. Siten monet viittemme tulevat olemaan heidän kokemuksistaan urheilussa sekä liikuntaharrastuksissa. Tulemme myös nostamaan esille transmaskuliinien, muunsukupuolisten ja intersukupuolisten kokemuksia urheilussa, sekä ravistelemaan ymmärrystä sukupuoliroolien asemasta liikunnassa kokonaisuudessaan.
1. Mitä on vähemmistöstressi ja kuinka madaltaa kynnystä osallistua harrastukseen?
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kohtaavat suuria määriä vähemmistöstressiä elämänsä aikana. “Vähemmistöstressi tarkoittaa stressiä ja painetta siitä, että voi kohdata ennakkoluuloja, syrjintää tai vihamielisyyttä vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Vähemmistöstressiä voivat kokea sekä sateenkaarilapset ja -nuoret että heidän vanhempansa.” [https://seta.fi/2023/10/01/vahemmistostressi/]
Vähemmistöstressi on lisäkerros stressiä, jota vain osa ihmisistä kokee. Vähemmistöstressiä voi aiheuttaa muutkin asiat, kuten Suomessa vähemmistöasemassa oleva etnisyys. Erityisen hankalaa ovat tilanteet, joissa henkilö kuuluu useaan vähemmistöön tai vähemmistön vähemmistöön, mitä kutsutaan intersektionaalisuudeksi.
Jokainen transnuori kuitenkin kokee vähemmistöstressiä mikä johtaa siihen, että jokainen tätä kokeva pyrkii löytämään suojautumismekanismeja. Tämä johtaa usein sosiaalisesta elämästä vetäytymiseen, mikä johtaa syrjäytymiseen. On erityisen tärkeää, että harrastukset olisivat transnuorille saavutettava turvallinen tila jossa voi olla oma itsensä ilman ylimääräisiä stressivaikutteita. Onneksi on useita keinoja, joilla voit osaltasi vähentää nuoren tuntemaa vähemmistöstressiä ja madaltaa kynnystä lähteä mukaan toimintaan.
Kuinka voit osaltasi madaltaa kynnystä liikuntaharrastukseen lähtemisessä? Kynnystä voi madaltaa vähentämällä sukupuolijakaumaa liikuntaharrastuksissa, viestimällä tilan turvallisuudesta markkinoinnissa sekä harrastuksen sisällä, antaa ohjaajille materiaalia ja tietoa transsukupuolisuudesta sekä luoda vahvat toimintaperiaatteet syrjinnän kitkemiselle. Tätä tukevaa infomateriaalia voi avoimesti jakaa vanhemmille sekä nuorille pyydettäessä. Muutamia käytännön esimerkkejä ovat:
Esimerkki 1). Jo ilmoittautumisvaiheessa hakemuslomakkeeseen vanhempien ja/tai nuoren tulisi olla mahdollista merkitä toivottu kutsumanimi, sukupuolimerkinnän osalta vaihtoehtona muunsukupuolisuus ja käytettävän kielen mukaan oman identiteetin mukainen henkilöpronomini.
Esimerkki 2). Pieni sateenkaarilippu, -pinssi tai muu sopiva symbolin käyttö viittaa ohjaajan ja toiminnan turvallisuudesta, paitsi seuran toiminnassa myös markkinoinnissa. Lisäksi olisi suotavaa laittaa selkeä viesti nettisivuille ja markkinointitapahtumien yhteydessä turvallisemman tilan periaatteista sekä siitä, että toiminnassa ei hyväksytä syrjintää ketään kohtaan.
Esimerkki 3). Huom! Toisinaan, turhan vahva viestintä yhden joukon inkluusiosta saattaa aiheuttaa vastakkaisen reaktion, jossa nuorelle tulee huoli erotelluksi tulemisesta. Siksi olisi hyvä kertoa viestinnässä hyväksynnästä ja syrjintäkielteisyydestä jokaisen kohdalla ilman yhden ihmisryhmän pinnalle nostamista.* Tämä myös jättää keskustelun avoimeksi, jolloin vanhemmat ja/tai nuoret voivat itse tulla kysymään tarkemmin tietoa seuran toimintatavoista.
*Tämä ei tietenkään päde suoraan sateenkaarinuorille suunnatussa harrastustoiminnassa.
Esimerkki 4). Valmiudet vastata vanhempien kysymyksiin harrastuksen toimintatavoista sekä turvallisuudesta transsukupuolisuuteen liittyen. Tähän aiheeseen liittyen kannattaa laatia ohjeet ohjaajille sekä organisaation sisäisesti konflikteja varten sekä tapoja tukea nuorta. Tarvittaessa viiteryhmän järjestöt antavat opastusta ohjeistuksen laatimisessa.
Jää seuraamaan tulevia julkaisujamme aiheesta!