Yhdistyksemme tuomitsee transfobisena syrjintänä KOK:n ehdotuksen kieltää transnaiset kokonaan olympialaisista.
Seuraava teksti on Transfeminiinit ry:n toiminnanjohtaja Tanja von Knorringin kirjoittama kommentti Ylelle uutisesta ”Transnaisten täyskielto olympialaisiin lähellä – KOK:n uuden puheenjohtajan vaalilupaus toteutumassa”.
”Tähän on kommentoitavaa, aika paljonkin. Päätösehdotus ei suinkaan ole yksiselitteinen tai edes mitenkään tieteellinen. Se on vain syrjivä.
KOK teetti vuonna 2024 laajimman koskaan tehdyn tutkimuksen transihmisistä, erityisesti maalitauluiksi joutuneista transnaisista urheilussa ja heidän mahdollisista eduista siinä. Tutkimuksessa käytiin lävitse vuosina 2011-2021 tehdyt tutkimukset. Sen tutkimusmetodologia oli laadukas ja sen keskeinen tulos oli päinvastainen kun nyt vuonna 2025 tehdyn uuden tutkimuksen. Keskeinen havainto tässä vuoden 2024 (Transgender Women Athletes and elite sport – a scientific review, 2024) tutkimuksessa oli se, että transnaisilla ei ole erityisiä etuja urheilussa. Toisessa tutkimuksessa vuonna 2024 tehdyssä, KOK:n osittain rahoittamassa ja British Journal of Sports Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että trans naisurheilijoilla voi itse asiassa olla useita fyysisiä haittoja kilpaillessaan cissukupuolisten naisten kanssa. Joitakin tämän tutkimuksen keskeisiä havaintoja oli:
– Transnaiset suoriutuivat cissukupuolisia naisia huonommin alavartalon voimaa mittaavissa testeissä.
– Transnaiset suoriutuivat keuhkojen toimintaa mittaavissa testeissä huonommin kuin cissukupuoliset naiset.
– Transnaisilla oli suurempi rasvamassan prosenttiosuus, pienempi rasvaton massa ja heikompi kädensijan voima verrattuna cissukupuolisiin miehiin.
– Transnaisten luuntiheyden havaittiin olevan sama kuin cissukupuolisten naisten, mikä liittyy lihasvoimaan.
– Kahden ryhmän (trans / cis) hemoglobiiniprofiilien välillä ei havaittu merkittäviä eroja (keskeinen tekijä urheilusuorituksessa).
Kaikesta tästä todistusaineistosta huolimatta KOK päättäjät jatkavat transsukupuolisten naisurheilijoiden syyllistämistä ja haluavat kieltää heidän osallistumisensa mihinkään urheiluun. Totuus on, että nämä transurheilijoita vastaan kohdistetut hyökkäykset vaarantavat kaikkien naisten turvallisen urheilun luomalla pelon ilmapiirin, rohkaisemalla vääriin väitteisiin ja luomalla pohjan invasiivisille ja syrjiville seulonnalle, joka avaa oven hyväksikäytölle.
Tiedossa on, että cisnaisurheilijoita on väitetty transnaisiksi muiden urheilijoiden, median ja päättäjien taholta,. Transfobiaa käytetään aseena cisnaisten, erityisesti värillisten naisten, aseman heikentämiseksi, alistamalla heidät pilkan, väärien syytösten ja invasiivisten lääkärintarkastusten kohteeksi.
Vuoden 2024 tutkimusten tulos ei miellyttänyt KOK johtoa, tutkimuksen tuloksista vaiettiin pääasiallisesti, ja teetettiin nyt vuonna 2025 uusi suppeampi tutkimus johon viitataan artikkelissa, jotta toivottu poliittisen agendan transnaiset exklusoiva tulos olisi saatavilla ja pohjana syrjinnälle.
Tämän uuden tutkimuksen avulla yritetään nyt sulkea pois transnaiset ja intersukupuolisia piirteitä omaavat naiset. DSD on vanhentunut nimitys, ihmisoikeustoimijat kautta maailman käyttävät termiä intersukupuolinen / intersukupuolisia piirteitä omaava, joka käsittää koko kirjon henkilöitä joiden kehitys ei ole mies- tai naistyypillinen kaikilta osin. Transnaisia arvioidaan olevan 0,4% maailman väestöstä, ja intersukupuolisilla piirteillä syntyneitä (moni huomataan vasta aikuisiällä) noin 1% maailman väestöstä. Näistä kymmenistä miljoonista vain muutama henkilö on koskaan päässeet urheilussa niin pitkälle, että ovat voineet osallistua maailmanluokan kisoihin. Määrää kun vertaa saman suuruiseen populaation kuten vaikka Pohjoismaiden yhteenlaskettuun väestöön, näkyy räikeä ero representaatiossa cis-urheilijoihin verrattuna. Ero voidaan selostaa osittain syrjinnästä johtuvaksi, mutta erityisesti sillä, että todellisia eroja ei todellisuudessa ole -jopa päinvastoin – monen transnaisen suoritustaso ei pysty koskaan edes merkittävällä harjoittelulla yltämään cisnaisten (syntymässä naiseksi määriteltyjen) tasolle, mitä edellä British Journal of Medicinessä julkaistu tutkimus osaltansa tukee.
Tiedossa on lukuisten tutkimusten perusteella, että testosteronitaso ei ole yksin merkitsevä. Aiemmin on ollut käytössä 10 nanomoolia/l sittemmin 5 nanomoolia/l enimmäisraja naisten urheilussa. Monen transnaisen osalta nämä raja-arvot ovat korkeampia kuin koskaan omassa elämässä, esimerkiksi allekirjoittanut alitti selvästi 5 nanomoolia jo ennen hormonikorvaushoitoihin ryhtymistä (mieheksi synytmässä määritellyillä taso on keskimäärin n 15..20 nanomoolia/l). Vastaavanlaista ilmenee monen muun kehon piirteen osalta monella transnaisella, kuten keuhkoolyymin osalta, millä jälkimmäisellä on merkitystä varsinkin kestävyyttä vaativissa lajeissa.
Mitä tulee kromosomitestaamiseen, siitä luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten ei-luotettavana ja erityisesti epäeettisenä. Täytyy muistaa, että keskimäärin joka 20.000:lla mieheksi syntymässä määrittelyllä on 46,XX karyotyyppi, eli siten ”naisen” kromosomit. Kromosomitestauksen myötä he voisivat siis jatkossa osallistua naisten sarjaan, paitsi jos ilmenee, että ovat käyneet transprosessin mikä onkin sitten täysin epäloogista ja syrjivää.
Siten päätös kromosomitestin käyttöönotosta on askel taaksepäin urheilussa. Näillä päätöksillä ei tosiasiallisesti suojella lainkaan naisten urheilua mistä mitättömät määrät trans- ja intersukupuolisia osallistujia osaltansa kertovat. Tiedossa on, että niistä harvoista transnaisista jotka ovat yltäneet maailman huippuurheilun tasolle, hyvin harva on siinä pärjännyt. Tarkoitus onkin vain syrjiä transihmisiä, erityisesti transnaisia.
Transmiehet on täysin unohdettu keskustelusta. He ovat enemmistönä transväestöstä (kaikkiaan n 0,6..0,7% maailman väestöstä) ja monella on XX-karyotyyppi. Päätösehdotusten mukaan he voisivat, mikäli alittavat testosteroni-määrän osallistua naisten sarjoihin, ainakin mikäli noudattavat nyt transfobian ja vihan ollessa laajemmin vallalla, viha-agendan mukaista syntymäsukupuolen määritelmää ilmoittautuessaan kisoihin. Heillä voisi teoreettisesti olla mahdollisuus pärjätä naisten sarjoissa.
Olemme järjestönä olleet osaltamme mukana tekemässä parempaa, kaikkia inklusoivaa ja turvallisempaa urheilua osallistumalla aktiivisesti nyt päättyneeseen Suomen Urheilun ja monen muun toimijan ”Älä riko urheilua”-kampanjaan. Tämä uutinen tuntuu sille, kuin kaikki tämä työ olisi turhaa. Myös meidän vähemmistöllä tulee olla oikeus liikuntaan ja urheiluun yhtäläisin mahdollisuuksin kun enemmistöllä. Tällaiset päätösehdotukset harvoin vaikuttavat vain maailman huippu-urheiluun, käytänteet valuvat hierarkiassa alas aina liikuntaan saakka. Sillä ei suojella urheilua, sillä rikotaan urheilu.
Päätän tämän kommenttini lainaukseen tunnetun Yhdysvaltalaisen kilpapyöräilijän kommenttiin, tämän transtaustaisen naisen vihdoin voittaessa kisat monien kymmenien yritysten jälkeen ja siitä syntyneestä kohusta: ”Me transnaiset olemme tervetulleita urheiluun, niin kauan kun emme voita. Jos me voitamme, me emme enää ole tervetulleita”.”
—
Tanja von Knorring
Executive Director – NGO Transfeminiinit