Projekti tuotetaan yhteistyössä Väestöliiton Et Ole Yksin -toiminnan kanssa antamaan tukea nuorten liikuntatoimintaa vetäville toimijoille transnuorten kohtaamisessa sekä transvastaisten tekojen vastustamisessa.
Oletko kuullut transvastaisia kommentteja nuorilta, vanhemmilta tai muilta toimintaan osallistuvilta, etkä tiennyt miten vastata? Huolestuttaako, ettet mahdollisesti tiedä kuinka parhaiten reagoida, jos tällainen tilanne tulee vastaan työssäsi? Pohditko, kuinka kohdata transnuoria ja tehdä liikuntaharrastuksesta turvallisempi tila jokaiselle osallistujalle?
Jos toivot lisää tietoa näiden aiheiden tiimoilta, jää seuraamaan tätä sivua sekä sometilejämme! Tulemme antamaan tämän projektin aikana vastauksia usein esille nouseviin kysymyksiin, ehdotuksia toiminnan parantamiseksi, tietopaketteja sekä muita lausuntoja trans- sekä intersukupuolisten asemasta liikuntaharrastuksissa. Viestintä tulee kohdistumaan nuorten harrastustoiminnan järjestäjiin, mutta sivulla julkaistuja asioita voi hyödyntää jokainen tarpeensa mukaan.
Transfeminiinit ovat saaneet sukupuolivähemmistöistä suurimman osan huomiosta urheiluun liittyvissä uutisissa. Heihin suunnatut hyökkäykset ovat sukupuolivähemmistöistä myös usein julmimpia. Siten monet viittemme tulevat olemaan heidän kokemuksistaan urheilussa sekä liikuntaharrastuksissa. Tulemme myös nostamaan esille transmaskuliinien, muunsukupuolisten ja intersukupuolisten kokemuksia urheilussa, sekä pohtimaan sukupuoliroolien asemaa liikunnassa kokonaisuudessaan.
1. Mitä on vähemmistöstressi ja kuinka madaltaa kynnystä osallistua harrastukseen?
Julkaistu 1.4.2026
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kohtaavat suuria määriä vähemmistöstressiä elämänsä aikana. “Vähemmistöstressi tarkoittaa stressiä ja painetta siitä, että voi kohdata ennakkoluuloja, syrjintää tai vihamielisyyttä vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Vähemmistöstressiä voivat kokea sekä sateenkaarilapset ja -nuoret että heidän vanhempansa.” [1]
Vähemmistöstressi on lisäkerros stressiä, jota vain osa ihmisistä kokee. Vähemmistöstressiä voi aiheuttaa muutkin asiat, kuten Suomessa vähemmistöasemassa oleva etnisyys. Erityisen hankalaa ovat tilanteet, joissa henkilö kuuluu useaan vähemmistöön tai vähemmistön vähemmistöön, mitä kutsutaan intersektionaalisuudeksi.
Jokainen transnuori kuitenkin kokee vähemmistöstressiä mikä johtaa siihen, että jokainen tätä kokeva pyrkii löytämään suojautumismekanismeja. Tämä johtaa usein sosiaalisesta elämästä vetäytymiseen, mikä johtaa syrjäytymiseen. On erityisen tärkeää, että harrastukset olisivat transnuorille saavutettava turvallinen tila jossa voi olla oma itsensä ilman ylimääräisiä stressivaikutteita. Onneksi on useita keinoja, joilla voit osaltasi vähentää nuoren tuntemaa vähemmistöstressiä ja madaltaa kynnystä lähteä mukaan toimintaan.
Kuinka voit osaltasi madaltaa kynnystä liikuntaharrastukseen lähtemisessä? Kynnystä voi madaltaa vähentämällä sukupuolijakaumaa liikuntaharrastuksissa, viestimällä tilan turvallisuudesta markkinoinnissa sekä harrastuksen sisällä, antaa ohjaajille materiaalia ja tietoa transsukupuolisuudesta sekä luoda vahvat toimintaperiaatteet syrjinnän kitkemiselle. Tätä tukevaa infomateriaalia voi avoimesti jakaa vanhemmille sekä nuorille pyydettäessä. Muutamia käytännön esimerkkejä ovat:
Esimerkki 1). Jo ilmoittautumisvaiheessa hakemuslomakkeeseen vanhempien ja/tai nuoren tulisi olla mahdollista merkitä toivottu kutsumanimi, sukupuolimerkinnän osalta vaihtoehtona muunsukupuolisuus ja käytettävän kielen mukaan oman identiteetin mukainen henkilöpronomini.
Esimerkki 2). Pieni sateenkaarilippu, -pinssi tai muu sopiva symbolin käyttö viittaa ohjaajan ja toiminnan turvallisuudesta, paitsi seuran toiminnassa myös markkinoinnissa. Lisäksi olisi suotavaa laittaa selkeä viesti nettisivuille ja markkinointitapahtumien yhteydessä turvallisemman tilan periaatteista sekä siitä, että toiminnassa ei hyväksytä syrjintää ketään kohtaan.
Esimerkki 3). Huom! Toisinaan vahva viestintä yhden joukon inkluusiosta saattaa aiheuttaa vastakkaisen reaktion, jossa nuorelle tulee huoli erotelluksi tulemisesta. Siksi olisi hyvä kertoa viestinnässä hyväksynnästä ja syrjintäkielteisyydestä jokaisen kohdalla ilman yhden ihmisryhmän pinnalle nostamista.* Tämä myös jättää keskustelun avoimeksi, jolloin vanhemmat ja/tai nuoret voivat itse tulla kysymään tarkemmin tietoa seuran toimintatavoista.
*Tämä ei tietenkään päde suoraan sateenkaarinuorille suunnatussa harrastustoiminnassa.
Esimerkki 4). Valmiudet vastata vanhempien kysymyksiin harrastuksen toimintatavoista sekä turvallisuudesta transsukupuolisuuteen liittyen. Tähän aiheeseen liittyen kannattaa laatia ohjeet ohjaajille sekä organisaation sisäisesti konflikteja varten sekä tapoja tukea nuorta. Tarvittaessa viiteryhmän järjestöt antavat opastusta ohjeistuksen laatimisessa.
Mitä vähemmistöstressiä aiheuttavia taustatekijöitä urheiluseuroissa on ja kuinka ottaa ne huomioon toimintaa parantaessa?
Transfeminiinit ry:n toiminnanjohtaja Tanja von Knorring oli mukana puhujana FSI:n, Paralympiakomitean ja TUL:n järjestämässä etätilaisuudessa ”Kenen ehdoilla liikumme? Moninaisuus seuratoiminnassa.” Tämä tilaisuus järjestettiin 1.4.2026
Von Knorring toi esityksessään ilmi urheilun turvattomuuden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Monet taustatekijät urheiluseurojen toiminnassa voivat joko vahvistaa tai heikentää seuran turvallisuutta näille vähemmistöille.
Urheiluun kuuluu useita ennakkoasenteita ja stereotypioita. Urheilua pidetään usein maskuliinisuuden ilmaisumuotona, johon myös usein liittyvät negatiiviset ajatusmallit monia ihmisryhmiä kohtaan. Esimerkiksi homofobiaa ilmentyy varsinkin miesten joukkueurheilun parissa, jossa esiintyy homofobista kommentointia, kiusoittelua tai
”homovitsejä”. Tämä käytös luo ilmapiirin, jossa vähätellään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, sekä osaltaan naisten, urheilusaavutuksia.
Nämä asenteet tekevät urheiluun osallistumisesta stressaavan ja toisinaan jopa vaarallisen kokemuksen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Näihin vähemmistöihin kuuluvilla on usein pelkoa syrjityksi joutumisesta. Jopa 80% ovat kohdanneet häirintää urheilujoukkueessa oman seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin takia niin muiden urhelijoiden kuin valmentajien osalta. [2]
Erityisen hankalaa sukupuolivähemmistöille on urheilun vahva kahtiajako naisten ja miesten välillä. Harrastustasolla sekä nuorten- että aikuisten urheilun ympärille muodostuu usein liitännäisiä toimia, jotka erottavat naisia ja miehiä toisistaan entisestään. Näitä voivat olla harrastustoiminta kuten retkeily ja muu ajavietto. Joukkueiden pukuhuone sekä pelien aikaina käydyt keskustelut ilman toisia perspektiivejä voivat myös ylläpitää monia stereotypioita.
Näiden lisäksi tietyt huippu-urheilun säädökset ja käytänteet sukupuolirooleihin liittyen päätyvät ”valumaan” seuratasolle. Nämä käytännöt ovat usein mitättömiä, kun ei ole kyse ammattiurheilusta, ja aiheuttavat turhaa syrjintää sekä eriytymistä ilman hyötyjä. Tämä on erityisen selvää nuorten lasten harrasteurheilussa.
Näiden asenteiden taustatekijöitä voivat olla:
- Miten urheiluseurat muodostuvat
- Toimijat, heidän tausta – omat asenteet ja tietoisuus
- Toimintamallit ja perinteet
- Paikallisuuden vaikutus
- Mitä vähemmistöjä asuu paikkakunnalla ja onko vähemmistöjä ollut toiminnassa mukana?
- Onko joku toiminnassa sateenkaareva
- Onko kukaan tietoisesti tavannut tai tuntee sateenkaarevia
Nämä ovat hyvä ottaa huomioon urheiluseuran toimintaa parantaessa. Tähän listaan voi viitata toimintaa suunnitellessa ja pohtia toimijoiden kesken mitä vaikutteita näillä on seuran kohdalla.
Jaamme tulevissa julkaisuissa lisää ajatuksia ja toimenpiteitä, joilla näitä voi ottaa huomioon ja tehdä muutoksia seurojen toimintaan turvallisemman toiminnan takaamiseksi.