Projekti tuotetaan yhteistyössä Väestöliiton Et Ole Yksin -toiminnan kanssa antamaan tukea nuorten liikuntatoimintaa vetäville toimijoille transnuorten kohtaamisessa sekä transvastaisten tekojen vastustamisessa.
Oletko kuullut transvastaisia kommentteja nuorilta, vanhemmilta tai muilta toimintaan osallistuvilta, etkä tiennyt miten vastata? Huolestuttaako, ettet mahdollisesti tiedä kuinka parhaiten reagoida, jos tällainen tilanne tulee vastaan työssäsi? Pohditko, kuinka kohdata transnuoria ja tehdä liikuntaharrastuksesta turvallisempi tila jokaiselle osallistujalle?
Jos toivot lisää tietoa näiden aiheiden tiimoilta, jää seuraamaan tätä sivua sekä sometilejämme! Tulemme antamaan tämän projektin aikana vastauksia usein esille nouseviin kysymyksiin, ehdotuksia toiminnan parantamiseksi, tietopaketteja sekä muita lausuntoja trans- sekä intersukupuolisten asemasta liikuntaharrastuksissa. Viestintä tulee kohdistumaan nuorten harrastustoiminnan järjestäjiin, mutta sivulla julkaistuja asioita voi hyödyntää jokainen tarpeensa mukaan.
Transfeminiinit ovat saaneet sukupuolivähemmistöistä suurimman osan huomiosta urheiluun liittyvissä uutisissa. Heihin suunnatut hyökkäykset ovat sukupuolivähemmistöistä myös usein julmimpia. Siten monet viittemme tulevat olemaan heidän kokemuksistaan urheilussa sekä liikuntaharrastuksissa. Tulemme myös nostamaan esille transmaskuliinien, muunsukupuolisten ja intersukupuolisten kokemuksia urheilussa, sekä pohtimaan sukupuoliroolien asemaa liikunnassa kokonaisuudessaan.
1. Mitä on vähemmistöstressi ja kuinka madaltaa kynnystä osallistua harrastukseen?
Julkaistu 1.4.2026
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kohtaavat suuria määriä vähemmistöstressiä elämänsä aikana. “Vähemmistöstressi tarkoittaa stressiä ja painetta siitä, että voi kohdata ennakkoluuloja, syrjintää tai vihamielisyyttä vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Vähemmistöstressiä voivat kokea sekä sateenkaarilapset ja -nuoret että heidän vanhempansa.” [1]
Vähemmistöstressi on lisäkerros stressiä, jota vain osa ihmisistä kokee. Vähemmistöstressiä voi aiheuttaa muutkin asiat, kuten Suomessa vähemmistöasemassa oleva etnisyys. Erityisen hankalaa ovat tilanteet, joissa henkilö kuuluu useaan vähemmistöön tai vähemmistön vähemmistöön, mitä kutsutaan intersektionaalisuudeksi.
Jokainen transnuori kuitenkin kokee vähemmistöstressiä mikä johtaa siihen, että jokainen tätä kokeva pyrkii löytämään suojautumismekanismeja. Tämä johtaa usein sosiaalisesta elämästä vetäytymiseen, mikä johtaa syrjäytymiseen. On erityisen tärkeää, että harrastukset olisivat transnuorille saavutettava turvallinen tila jossa voi olla oma itsensä ilman ylimääräisiä stressivaikutteita. Onneksi on useita keinoja, joilla voit osaltasi vähentää nuoren tuntemaa vähemmistöstressiä ja madaltaa kynnystä lähteä mukaan toimintaan.
Kuinka voit osaltasi madaltaa kynnystä liikuntaharrastukseen lähtemisessä? Kynnystä voi madaltaa vähentämällä sukupuolijakaumaa liikuntaharrastuksissa, viestimällä tilan turvallisuudesta markkinoinnissa sekä harrastuksen sisällä, antaa ohjaajille materiaalia ja tietoa transsukupuolisuudesta sekä luoda vahvat toimintaperiaatteet syrjinnän kitkemiselle. Tätä tukevaa infomateriaalia voi avoimesti jakaa vanhemmille sekä nuorille pyydettäessä. Muutamia käytännön esimerkkejä ovat:
Esimerkki 1). Jo ilmoittautumisvaiheessa hakemuslomakkeeseen vanhempien ja/tai nuoren tulisi olla mahdollista merkitä toivottu kutsumanimi, sukupuolimerkinnän osalta vaihtoehtona muunsukupuolisuus ja käytettävän kielen mukaan oman identiteetin mukainen henkilöpronomini.
Esimerkki 2). Pieni sateenkaarilippu, -pinssi tai muu sopiva symbolin käyttö viittaa ohjaajan ja toiminnan turvallisuudesta, paitsi seuran toiminnassa myös markkinoinnissa. Lisäksi olisi suotavaa laittaa selkeä viesti nettisivuille ja markkinointitapahtumien yhteydessä turvallisemman tilan periaatteista sekä siitä, että toiminnassa ei hyväksytä syrjintää ketään kohtaan.
Esimerkki 3). Huom! Toisinaan vahva viestintä yhden joukon inkluusiosta saattaa aiheuttaa vastakkaisen reaktion, jossa nuorelle tulee huoli erotelluksi tulemisesta. Siksi olisi hyvä kertoa viestinnässä hyväksynnästä ja syrjintäkielteisyydestä jokaisen kohdalla ilman yhden ihmisryhmän pinnalle nostamista.* Tämä myös jättää keskustelun avoimeksi, jolloin vanhemmat ja/tai nuoret voivat itse tulla kysymään tarkemmin tietoa seuran toimintatavoista.
*Tämä ei tietenkään päde suoraan sateenkaarinuorille suunnatussa harrastustoiminnassa.
Esimerkki 4). Valmiudet vastata vanhempien kysymyksiin harrastuksen toimintatavoista sekä turvallisuudesta transsukupuolisuuteen liittyen. Tähän aiheeseen liittyen kannattaa laatia ohjeet ohjaajille sekä organisaation sisäisesti konflikteja varten sekä tapoja tukea nuorta. Tarvittaessa viiteryhmän järjestöt antavat opastusta ohjeistuksen laatimisessa.
Mitä vähemmistöstressiä aiheuttavia taustatekijöitä urheiluseuroissa on ja kuinka ottaa ne huomioon toimintaa parantaessa?
Transfeminiinit ry:n toiminnanjohtaja Tanja von Knorring oli mukana puhujana FSI:n, Paralympiakomitean ja TUL:n järjestämässä etätilaisuudessa ”Kenen ehdoilla liikumme? Moninaisuus seuratoiminnassa.” Tämä tilaisuus järjestettiin 1.4.2026
Von Knorring toi esityksessään ilmi urheilun turvattomuuden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Monet taustatekijät urheiluseurojen toiminnassa voivat joko vahvistaa tai heikentää seuran turvallisuutta näille vähemmistöille.
Urheilupiireissä voi poikia erilaisia negatiivisia ennakkoasenteita ja stereotypioita. Esimerkiksi homofobiaa ilmentyy varsinkin miesten joukkueurheilun parissa, jossa esiintyy homofobista kommentointia, kiusoittelua tai
”homovitsejä”. Tämä käytös luo ilmapiirin, jossa vähätellään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, sekä osaltaan naisten, urheilusaavutuksia.
Nämä asenteet tekevät urheiluun osallistumisesta stressaavan ja toisinaan jopa vaarallisen kokemuksen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Näihin vähemmistöihin kuuluvilla on usein pelkoa syrjityksi joutumisesta. Jopa 80% ovat kohdanneet häirintää urheilujoukkueessa oman seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin takia niin muiden urhelijoiden kuin valmentajien osalta. [2]
Erityisen hankalaa sukupuolivähemmistöille on urheilun vahva kahtiajako naisten ja miesten välillä. Harrastustasolla sekä nuorten- että aikuisten urheilun ympärille muodostuu usein liitännäisiä toimia, jotka erottavat naisia ja miehiä toisistaan entisestään. Näitä voivat olla harrastustoiminta kuten retkeily ja muu ajavietto. Joukkueiden pukuhuone sekä pelien aikaina käydyt keskustelut ilman toisia perspektiivejä voivat myös ylläpitää monia stereotypioita.
Näiden lisäksi tietyt huippu-urheilun säädökset ja käytänteet sukupuolirooleihin liittyen päätyvät ”valumaan” seuratasolle. Nämä käytännöt ovat usein mitättömiä, kun ei ole kyse ammattiurheilusta, ja aiheuttavat turhaa syrjintää sekä eriytymistä ilman hyötyjä. Tämä on erityisen selvää nuorten lasten harrasteurheilussa.
Näiden asenteiden taustatekijöitä voivat olla:
- Miten urheiluseurat muodostuvat
- Toimijat, heidän tausta – omat asenteet ja tietoisuus
- Toimintamallit ja perinteet
- Paikallisuuden vaikutus
- Mitä vähemmistöjä asuu paikkakunnalla ja onko vähemmistöjä ollut toiminnassa mukana?
- Onko joku toiminnassa sateenkaareva
- Onko kukaan tietoisesti tavannut tai tuntee sateenkaarevia
Nämä ovat hyvä ottaa huomioon urheiluseuran toimintaa parantaessa. Tähän listaan voi viitata toimintaa suunnitellessa ja pohtia toimijoiden kesken mitä vaikutteita näillä on seuran kohdalla.
Jaamme tulevissa julkaisuissa lisää ajatuksia ja toimenpiteitä, joilla näitä voi ottaa huomioon ja tehdä muutoksia seurojen toimintaan turvallisemman toiminnan takaamiseksi.
2. Turvallisempi tila kaikille
Julkaistu 10.4.2026
Turvallisempi tila transnuorille on lopulta turvallisempi tila kaikille. Monet muutokset käytäntöihin ovat hyödyllisiä jokaisen nuoren mukavuuden ylläpitämiselle. Listaamme tässä julkaisussa esimerkkejä näistä käytännöistä.
Tarjoa yksityinen tila jokaiselle, joka sitä kaipaa syystä riippumatta. Tämä voi olla esimerkiksi transsukupuolisuus, uskonnolliset syyt tai epävarmuudet. Anna transnuorelle myös mahdollisuus käyttää sukupuolta myötäilevää pukuhuonetta, jos hän niin toivoo. Tämä voi olla suuri tekijä syrjäytymisen riskin vähentämisessä ja osaksi ryhmää kuulumisessa. Tietysti transnuoren vastuulla on käyttäytyä tilassa kunnioittavasti ja sosiaalisten normien mukaan, juuri niin kuin se on jokaisen muunkin nuoren omalla vastuu. Transnuoret ja -ihmiset ymmärtävät tämän. Transnuoren olo tilassa voi myös olla muistutus toisille nuorille käyttäytyä kunnioittavasti toisiaan kohtaan, luoden turvallisemman tilan jokaiselle.
Jos harrastukseen tilataan vaatteita, tarjoa vaihtoehto unisex-vaatemalleille. Sukupuolitetut mallit eivät aina istu mukavasti nuoren päälle. Tämä on ilmiö transihmisten ja -nuorten keskuudessa, mutta lopulta jokainen nuori voi hyötyä tästä vaihtoehdosta. Monimuotoisuus nuorten kehityksessä voi johtaa erilaisiin tarpeiseen vaatetuksen suhteen, riippumatta sukupuolesta.
Alusta alkaen, riippumatta onko tiimissä transnuoria, kannattaa viestiä ryhmän turvallisuudesta jokaiselle. Joukkue saattaa saada myöhemmässä vaiheessa transnuoren mukaansa, joten on hyvä varmistaa hyväksyväinen ilmapiiri tiimin sisällä. Tämä on myös tärkeä oppi muille elämän osa-alueille.
Varmista kaikkien osallistujien kutsumanimet heti alusta alkaen, ja jos joku nuorista tulee kertomaan uudesta nimestä, kunnioita sitä ja kysy saako siitä mainita hänen vanhemmilleen tai muille läheisille. Läheisten reaktiot voivat olla vaihtelevia, ja toisinaan nuoret tarvitsevat turvallisen tilan kokeilla eri asioita ilman, että siitä tehdään sen suurempaa asiaa. Voit lähestyä asiaa kysymällä jokaisen nuoren lempinimet tai onko nimeä, jota he tykkäisivät käyttää. Lempinimet ovat miellyttävä tapa ilmaista itseään ja luoda itselleen uniikkia identiteettiä, riippumatta sukupuolikokemuksesta.
Symboliikka on vahva tapa viestiä tilan turvallisuudesta, joten visuaalinen viesti on aina hyödyllistä. Sen ei tarvitse olla suurta, vähemmistöön kuuluvat kyllä tunnistavat ja ymmärtävät pienenkin asian valtavan merkityksen. Näitä voi olla sateenkaaren ja/tai transsukupuolisten lipun värit tarrassa, pinssissä tai muussa asusteesta, kuten kaulanauhassa, tai teksti, joka viittaa turvallisuuteen. Tästä hyötyvät transnuorten lisäksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret sekä sateenkaarevien läheisiin kuuluvat nuoret. Esimerkiksi nuori, jolla on sateenkaareva sisar, saattaa uskaltaa puolustaa sisartaan ja hänen kokemustaan rohkeammin. Hyötyä löytyy myös mahdollisuudesta puhua asiasta ohjaajalle, jos elämästä ei muita turvallisia aikuisia löydy. Vähemmistöstressi usein vaikuttaa myös sitä kokevan läheisiin.
3. Transnuoren kohtaaminen
Julkaistu 13.4.2026
Transnuoret kohtaavat uniikkeja haasteita kuin myös onnen hetkiä. Näiden tunnistaminen on tärkeää turvallisemman tilan luomista varten.
Esimerkkinä näistä voi olla ahdinko kehon muutoksesta. Kaikki nuoret kokevat suuria tunteita teini-iän aikana tapahtuvista muutoksista. Cissukupuoliset nuoret osaavat odottaa ja jopa iloita tulevia muutoksia, mutta kokemus on hyvin erilainen transsukupuolisille nuorille. Harva transnuori pääsee aloittamaan hoidot tarpeeksi nuorena kokeakseen teini-iässä omaa sukupuolikokemusta myötäilevät muutokset. Osa transihmisistä ei myöskään tahdo hoitoja tai tarvitse niitä, mutta toivoisivat heidän sukupuolikokemuksensa ymmärtämistä ja hyväksymistä. Tämän vuoksi mahdollisuus tuntea olonsa sosiaalisesti omaan sukupuolikokemukseen kuuluvaksi on erityisesti pelastava tekijä.
Kuinka ottaa tämä huomioon transnuoren kohdalla?
Esimerkki 1). Vältä yleistämistä. Älä käytä lauseita kuten ”jokainen tyttö käy tätä läpi” tai ”kaikki pojat kokevat tällaisia asioita”. Nämä lauseet ovat harvoin totta jokaiselle tiettyyn ryhmään kuuluvalle henkilölle, olivat he sukupuolivähemmistöön kuuluvia tai eivät.
Esimerkki 2). Käytä toivottua nimeä sekä termejä, myös heidän ollessa toisaalla, ja aktiivisesti korjaa muita. Tämä auttaa sisäistämään nuoren todellisuuden osaksi omaa ymmärrystäsi. Varmista kuitenkin ensin, onko asiasta lupa kertoa muille joukon ulkopuolella.
Esimerkki 3). Jos joukon jäsenet sanovat alentavia kommentteja tai nostavat esille epämukavuutta transnuorta kohtaan, tue ensiksi transnuorta ja sen jälkeen yritä ymmärtää mistä heidän tunteensa kumpuavat. Usein nämä voivat yksinkertaisesti olla väärinymmärryksiä transsukupuolisuudesta, ja asiasta puhuminen voi olla tarpeeksi. Älä kuitenkaan nokita tätä vastuuta transnuorelle, ellei hän itse halua avata omaa kokemustaan. Jos kommentit jatkuvat, tulee ohjaajan vastuulla olla poistaa häiriköijät tilasta ja puhua heidän vanhemmilleen asiasta. On tärkeä myös nopeasti huolehtia transnuoren tunteista, jos hän kuuli kommentteja. Vaikkei hän olisikaan kuullut, on tärkeä yrittää ottaa häntä aktiivisemmin mukaan, koska tilanne saattaa aiheuttaa sanatonta jännitettä nuorten välillä.
Esimerkki 4). Monet transnuoret eivät toivo, että heidän sukupuolikokemukseensa tuodaan liikaa huomiota. Kannattaa siksi tuoda siihen huomiota vain tarvittaessa, kuten keskustellessa erityisjärjestelyistä, yrittäessä auttaa toisia nuoria ymmärtämään ja korjatessa toisia esimerkiksi nimen käytössä. Monesti näitä keskusteluja kannattaa käydä syvemmin vasta kun transnuori ei ole samassa tilassa muiden kanssa.